KOKO SEURAN TURNAUSMATKA DRONNINGLUNDIIN 9.7-16.7.2022

Atlaksen tyttö ja poikajuniorit ikäluokissa 2010, 2009, 2008 sekä 2007 lähtivät tänä kesänä turnausmatkalle Tanskaan Dronninglundiin. Muutamalle seuran toiminnassa pidempään mukana olleelle vanhemmalle ja valmentajalle paikka oli jo entuudestaan tuttu, mutta seitsemään vuoteen ei Suomesta ole tässä turnauksessa ollut joukkuetta.

Joukkueiden matkavastaavat aloittivat matkan suunnittelun jo elokuussa 2021, jolloin päätettiin tehdä tästä reissusta seuran vanhemmille ikäluokille kaikille yhteinen ulkomaan turnaus muutaman vuoden korona kurituksen jälkeen. Listalla oli muitakin turnauksia, mutta nyt haluttiin paikkaan jossa juniorit eivät ole olleet, ja jossa tulisi vastaan mahdollisimman vähän tuttuja joukkueita. Tosin nyt matkan jälkeen voidaan jo tunnustaa, että ihan ensimmäinen toimenpide oli kokonaisen hotellin varaaminen, jotta reissuun mukaan haluavat vanhemmat varmasti saavat majoituksen.

Pitkän talven (ja melko monen excelin sekä matkavastaavien tapaamisten sekä puheluiden jälkeen) keväällä ennen kauden päätöstä oli jo varattu matkat, majoitukset, ja varmistettu mukaan lähtevien pelaajien, valmentajien, huoltajien sekä vanhempien määrä. Muutamankin pohdiskelun ja hintojen kilpailutuksen jälkeen päädyimme budjetti matkailuun, eli varasimme bussikuljetuksen Suomesta Tanskaan.

Ja sitten vihdoin koitti odotettu kesän kohokohta!

9.7 klo 16.30 Energia areenan parkkipaikalla oli melkoinen joukko odottamassa kahta bussia ja matkan alkua! Yhteensä 52 pelaajaa sekä 34 aikuista pakattiin tavaroineen busseihin, ja matka kohti Turkua alkoi. Systemaattinen tasajako ”pikkujunnut + vanhemmat isoon bussiin ja isommat junnut + vanhemmat” pienempään bussiin toimi hyvin, ja nimenhuuto hoidettiin näppärästi etukäteen pakatuilla matkapusseilla, joista löytyi pelaajien nimet. Matkapusseissa oli jokaiselle uusi seuran vesipullo, sekä tietysti matkapaita seuran logolla varustettuna. Matkan edetessä kävi selväksi, että systemaattinen tasajako ei ollutkaan ihan tasapuolinen, mutta siitä lisää myöhemmin.

Matka Turkuun sujui leppoisasti pientä vesi / raekuuroa lukuun ottamatta, mutta minkä kesä kastelee se myös kuivaa, ja Turun satamassa päästiin kuivin jaloin siirtymään terminaaliin. Viking Line Glorylla meitä odotti buffet illallinen, ja siitä liki suoraan jatkettiin jo hytteihin ja yöpuulle vaikka nuorison mielestä 22.30 hiljaisuus oli liioitellun aikaisin. Aamulla 5.30 paikallista aikaa riennettiin jo aamupalalle, ja ilmeisesti järkevään aikaan nukkumaan meno toimi, kepein askelin sekä nuoriso että vanhemmat kipittivät aamiaiselle. Puoli seitsemältä oltiin jo Tukholmassa, kuskit odottivat jo bussien kanssa terminaalin edessä eli suoraan kyytiin ja matkan toiselle etapille päästiin käsittämättömät puoli tuntia etuajassa!

Matkajärjestäjät olivat optimistisesti ajatelleet, että aikainen herätys toisi mukavan rauhan nokosia ottavien nuorten ansiosta matkalla Ruotsin läpi Göteborgiin. Isompien bussissa nautittiin hiljaisuudesta, mutta nuorempien junnujen käsittämätön into karaoken laulamiseen yllätti kaikki! Fiilis oli kuitenkin korkealla, ja saattoi hiukan tarttua myös vanhempiin eli matka jatkui säännöllisten vessa taukojen siivittämänä kohti lounasta. Koska olimme Ruotsissa, lounaaksi tarjottiin tietysti ravintola Syskonen Anderssonissa lihapullia muussilla ja puolukkahillolla.

Lounaan jälkeen matka jatkui kohti Göteborgia jossa siirryimme Stena Line Danica aluksella viimeiselle vesiteitse tehtävälle etapille. Ja koska matkassa oli iso nippu junioreita, taas syötiin Stena Linella buffet illallinen. Kolmen tunnin matka aika hurahti yllättävän nopeasti, hauska oli huomata jo nyt miten seuran juniorit toimivat yhdessä iästä tai sukupuolesta riippumatta. Vanhempien hyvä yhteishenki oli totta kai jo tiedossa, pienehkön seuran etuina kaikki käytännössä jo tiesivät tai tunsivat toisensa.

Viimeinen ja ehdottomasti lyhyin etappi oli ajo satamasta Hjallerupiin jossa pelaajat ja urheat huoltajat majoittuivat paikalliseen kouluun. Pelikenttien vieressä olisi myös ollut koulu mutta kokeneemmat kertoivat että Hjallerupissa koulumajoitukseen sisältyi uimahallin käyttö turnauksen ajan joka tietysti on pelaajille aina hyvää iltatekemistä. Vaikka etappi oli lyhyt, oli se ehkä henkisesti päivän pisin ”Koska ollaan perillä” klassikko pyöri jo jokaisen mielessä. Ilta yhdeksältä pääsimme perille, eli vielä oli puolitoista tuntia aikaa täytellä ilmapatjoja ja valita nukkumapaikat luokista. Yllättäen vaikka olimme varanneet yhteensä viidelle joukkueelle majoituksen, käytössä oli vain kolme luokkaa eli kaikki tyttö ikäluokat joutuivat samaan huoneeseen. Hyvässä sovussa kuitenkin kaikki saivat tavaransa paikoilleen ( kiitos huoltajat! ), Suomesta raahatun iltapalan syötyä ja päät tyynyyn. Kymmeneltä bussit päästettiin vihdoin parkkiin ja matkassa mukana olevat vanhemmat lähtivät täyttämään Hjallerupin ainoan hotellin, osuvasti nimetyn Hotel Hjallerup Kron.

Turnauspäivä 1, 11.7.

Ensimmäinen pelipäivä sai varmasti aamusta monelle perhosia vatsaan, meillähän ei ollut mitään ennakko käsitystä vastaan tulevista joukkueista. Edustimme kuitenkin varsin pientä käsipallo maata Suomea, ja vastaan oli asettumassa ensimmäisenä päivänä joukkueita mm: Tanskasta, Saksasta, Norjasta, Ranskasta, Hollannista sekä Färsaarilta. Lämpötila huiteli koko päivän reilusti yli 20 asteessa ja aurinko paistoi liki kirkkaalta taivaalta eli vettä ja aurinkorasvaa kului päivän aikana melkoisesti. Turnaus paikalla oli näppärästi aamiainen majoitus koululla Hjallerupissa, mutta lounas ja päivällinen tarjoiltiin pelikenttien vieressä Dronninglundissa. Erityisesti lounas ja päivällinen sai kiitosta pelaajilta, mikä turnauksissa ei aina ole niin itsestään selvää.

Lämmöstä huolimatta junnut pistivät parastaan, päivän mittaan nähtiin monta ottelua, joissa sekä yksilösuoritukset että joukkueiden yhteispeli löivät monet ällikälle. Erityisen paljon hämmentyivät monet vastustajat, Atlaksen siniset vei nimiinsä yhteensä 7 matsia! Erityismaininta täytyy antaa meidän 08-07 tytöille, jotka tekivät hattutempun ja voittivat kirkkain lukemin kaikki kolme peliään yhdellä vaihtopelaajalla.

Tänäänkin aikuiset saivat taas muistutuksen kuinka hienoja nuoria meidän juniorit on, muiden joukkueiden pelit käytiin katsomassa ja kannustamassa, istuttiin ja puuhattiin yhdessä, vaikka ikäjakauma tässä porukassa on melkoinen. Iltapäivän pelikierros meidän joukkueiden osalta päättyi viiden kieppeillä, mistä junnut siirtyivät päivällisen kautta koululle. Illan ohjelmassa oli uimista, kaupan metsästystä ja fudista. Klo 22.30 hiljaisuuden jälkeen melko monelta patjalta alkoi heti kuulua tasainen tuhina, eli ensimmäinen turnauspäivä oli varmasti tehnyt tehtävänsä.

Turnauspäivä 2, 12.7.2022

Toisen pelipäivän aamu alkoi paljon jouheammin, tiedettiin jo mistä löytyy aamupala, ja kuinka kauan aikaa pelikentille saapumiseen täytyy varata. Turnausjärjestäjän järjestämä bussi kuljetus koulun ja pelikenttien välillä liikkui molempiin suuntiin puolen tunnin välein, ja useimmiten löytyi bussi etuajassa odottamasta. Pientä huolta herättänyt yhden bussin taktiikka osoittautui turhaksi, aamun ensimmäiset ja iltapäivän viimeiset vuorot ajettiin useamman bussin voimin eli mihin aikaan tahansa päivästä jokaiselle matkustajalle löytyi penkki missä istua. Maanantain helteistä viisastuneina ihan kaikki joukkueet eivät aamun aikana tulleet seuraamaan muiden pelejä, helteessä koko päivä käytännössä ilman varjoa on jo itsessään uuvuttavaa. Pelimenestys oli kaikilla vaihteleva, erityisesti Brasilian joukkueet olivat tasaisen vahvoja. Onneksi päivän mittaan taivaalle ilmestyi mukava pilvipeite peittämään paahtavan kuuman auringon, ja iltapäivän viimeisellä pelikierroksella kaikki joukkueet olivat taas kannustamassa toisiaan. Alkulohkot päättyivät tähän, eli seuraavien päivien otteluiden lopputuloksilla ratkottiin paikat A- tai B-finaaleihin.

Yhdessä nautitun päivällisen jälkeen jokainen joukkue jatkoi omiin iltahupeihinsa, tosin tässäkin varsinkin saman ikäluokan tytöt ja pojat sekoittuivat jälleen niin että huoltajilla oli jo miettimistä kuka valvoo tarpeen mukaan mitäkin ryhmää. Päivän mittaan meidän muiden maiden mittakaavassa pienen seuran sisukkuus oli ylpeyden aihe, varsinkin kovempia vastustajia vastaan taisteltiin viimeiseen minuuttiin asti eikä heitetty pyyhettä kehään. Vaikka päivälliselle mennessä askel ei yhdelläkään pelaajalla ollut kevyt, voimme silti todeta, että jokainen pelaaja antoi tänäänkin kaikkensa ja vielä vähän enemmän pelikentällä.

Turnauspäivä 3, 13.7

Keskiviikko aamuna heräsimme huomattavasti viileämpään säähän, pilvinen taivas ja kylmä tuuli oli varsin tervetullut alkuviikon helteiden jälkeen. Tuulinen sää toki aiheutti omat ongelmansa, melko monta lippistä päivän aikana juostiin ties mistä puskista. Ei tullut ikävä pikkujunnuilla Dragonskin pallojen aikoja, nyt sentään pallo ei lentänyt tuulen mukana minne sattuu. Yksi alkuviikon murheenkryyni olikin pallojen koot. Koto Suomessa nuoremmat juniorit ovat pelanneet 0-koon pallolla, turnauksessa se vaihtui 1-koon palloon joka tuntui pieniin käsiin alkuun aivan liian isolta. Vastaavasti isommilla junnuilla oli nurmikentillä ensimmäistä kertaa klibba pallot käsissä, ja heilläkin pallo vaihtui kokoa isompaan totutusta. Pelimenestys oli päivän aikana melko vaihtelevaa. Osan otteluista meidän junnut voitti näytöstyyliin, osa vaikutti enemmän painiotteluilta, ja toisissa meinasi tukka lähteä irti vastustajan vauhdin takia. Kaikesta huolimatta tänäänkin junnut jaksoi pelata täysiä kaikki pelit, eli sininen Atlas sydän sykki jokaisella vanhemmalla vielä pikkuisen isommin rinnassa!

Illan kohokohtana oli ”Leaders games”, eli hupailuhenkinen valmentajista koostetuiden joukkueiden väliset ottelut. Onnellisesti meidän valmentajat vahvistettuna muutamalla jojolla pääsivät kaikki samaan joukkueeseen, eli katsomo oli melko Atlaksen sininen tämän ottelun aikana. Hallista lähti liki katto irti kun D-poikien valmentaja Toni pamautti ensimmäisen maalin, ikinä ei ole Atlas pyhätössä Myyrmäen Urheilutalolla ole tällaista kannustusta,huutoa, mylvintää kuulunut! Jokainen meidän pelaaja sai raikuvia aplodeita, huutoja, kiljuntaa ja karjumista niin että hyvä että shortsit pysyi jalassa. Leikkimielisessä ottelussa ei välttämättä ole lopputuloksella niin väliä, isompi riemu läikehti kun jokainen Atlaksen juniori ryntäsi kentälle ottelun loputtua halaamaan omia valmentajiaan. Riemu kuitenkin loppui melko lyhyeen kun junnut juoksi seuraavaksi lähtevälle bussille kohti nopeaa iltapalaa ja siitä untenmaille.

Turnauspäivä 4, 14.7

Jännä päivä, C-tytöt pelasi paikasta kahdeksan parhaan joukkoon. Aamun ensimmäisestä pelistä olisi tarvittu voitto jotta pelit olisi jatkuneet neljännes välieriin. Erittäin tasaisen ja tiukan taistelun jälkeen peli päättyi tasan. Tasurilla ei valitettavasti jatkoon menty, eli neljännesvälierät jäi tältä ryhmältä pelaamatta. Sama tilanne oli meidän toisella D-poikien joukkueella joka pääsi pelaamaan A-jatkolohkon pelejä.Tällä kertaa vastustajat oli sen verran kovempia että mitali pelit jäi vain haaveeksi. Meidän muut joukkueet jatkoivat pelejään B-jatkosarjoissa, joista B-sarjan finaaliin onnistuivat D-tytöt että D-poikien toinen joukkue itsensä taistelemaan. Näin ollen perjantaille jäi vielä kahdella joukkueella hommia, missä ihmeessä on sisäpelikengät? C-pojilla kävi ikävimmin, otteluiden ollessa tasaisia paikka B-finaaleihin ratkesi maalierolla joka niukasti kääntyi poikia vastaan.

Junioreiden ilta olikin konstikas osan joukkueista jäädessä jo vapaalle ( eli Pizzaa, limua, karkkia ja sipsiä! ), kun osa vielä yritti palautua ja fokusoitua viimeisen päivän finaali peleihin. Illan ohjelma olikin joukkueilla hyvin erilainen, jokainen puuhasi omiaan miten valvojien kanssa oli sovittu. Vanhemmille ja huoltajille oli varattu hotellilta yhteinen illallinen, eli päivän jännitys näytelmä olikin oikeastaan se että malttaako valvojat antaa valvonta vuoron vapaa ehtoisille vanhemmille koululla. Valvojia odotti ilahduttava näky illalliselta koululle saavuttaessa, sulassa sovussa isot ja pienet, tytöt ja pojat pelaili jotain etäisesti käsipalloa muistuttavaa hassuttelua koulun nurmikentällä. Säännöt ja joukkueet jäi hyvin epäselväksi mutta pelaamassa oli lasten sanoin Atlaskerho.

Turnauksen virallinen päätösjuhla oli jo tänään, ulkopelit päättyi kaikilta joukkueilta koska finaalit pelataan halleissa sisällä. Illan kruunasi mielettömän hieno ilotulitus, jota aamun peleistä huolimatta juniorit totta kai pääsivät katsomaan.

Välillä palloja piti metsästää pusikoista

 Turnauspäivä 5, 15.7

Viimeiset pelit pelattiin perjantai aamuna. Dronninglundissa on aika hulppeat puitteet, ihan siinä koulun käytössä on kaksi käsipallo mitat täyttävää hallia, nurmikenttiä, tekonurmikenttä jne, eli pienen kylän liikuntapaikkojen puitteet saattavat jo antaa vihjeen siitä miksi Tanska pienenä maana on suuri käsipallomaa. Sekä tyttöjen että poikien ottelut päättyivät tappioon, joka tietysti sapetti ja isosti. Melko pian pakkaamisen ja lounaan äärellä harmitus alkoi pikkuhiljaa hellittää, ja päivällä busseihin asteli jo väsyneitä mutta hyvällä fiiliksellä kotimatkalle lähteviä junioreita.

Kotimatkalla emme ruokailleet Stena linella, viikon terveellisen ruokavalion jälkeen päädyimme tilaamaan junnuille pizzat terminaalille. Pakko nostaa hattua, kaikki 45 pizzaa hävisi yllättävän nopeasti, vaikka lounaasta oli vasta muutama tunti. Lautalla junnut hävisivät porukoilla kuka mihinkin, mutta täälläkin hyvin luontevasti eri ikäiset sekoittuivat keskenään. Olikin hauska seurata miten reilu kolmen tunnin lauttamatkan aikana myös eri ryhmät sekoittuivat ja vaihtuivat keskenään täysin kivuttomasti. Tällä kertaa jouduimme muutaman minuutin jopa odottamaan terminaalilla busseja, muutoin Länsi-Vantaalainen Greenline bus kuskeineen yllätti joka kerta lauttamatkan jälkeen olemalla ennen matkustajia jo valmiina. Tästä matka jatkui kohti Tukholmaa.

Yöllinen matka bussissa Ruotsin halki Tukholmaan ei todella ollut mitään herkkua. Matkan aikana kuskit ja matkavastaavat yhteistuumin päättivät pitää kuljettajien lakisääteisen tauon, mutta muutoin paahdettiin suoraan Tukholmaan ja satamaan. Satamaan saavuttaessa yöllä osa matkustajista siirtyi jo bussin lattialle nukkumaan, kuulemma tunnelma oli kuin ruumisarkussa. Jokainen sai kuitenkin joitain tunteja unta alle ennen siirtymistä terminaaliin ja Viking Linen aamiaisbuffettiin. Olimme varanneet muutaman hytin kotimatkalle, joissa pitkin päivää useampi pelaaja ja osa vanhemmista kävi nukkumassa. C-pojat taisivat tehdä hytin täytössä ennätyksen, kyllä kymmenen nuorta miestä mahtuu nukkumaan normaaliin neljän hengen hyttiin!

Loppujen lopuksi näin jälkikäteen kotimatka laivalla kohti Turkua ei tuntunut niin pitkältä, mutta juuri silloin paikan päällä alkoi jo ryhti tippua yhdeltä, että toiselta. Turun päässä bussit odottivat taas meitä terminaalin edessä, eli kotimatkan viimeinen rasti alkoi varsin jouheasti. Perillä Vantaan Energia Areenalla olimme illalla klo 22.30, takana leppoisat 32 tuntia matkustusta.

Mitä tästä matkasta jäi päällimmäisenä mieleen? Ilo, ylpeys ja seurasydän. Jokainen matkassa ollut pelaaja ikää katsomatta, että jokainen matkassa roolissa tai toisessa ollut aikuinen koki nämä tunteet, joka päivä ja moneen kertaan. Katseet on nyt käännetty kesään 2023, suunnittelu toimikunta lupasi heinäkuun lomailla mutta elokuussa kauden alkaessa on jo varsin hyvä suunnitella myös ensi kesän turnausmatka.

Scroll to top