Kilpasarjakärki kylässä ja kyyti kylmää. Todettakoon tällä kertaa lyhyesti, että meiltä puuttui muutama pelaaja ja vastustajan suoritustaso, nopeus, tilannekovuus ja pelisilmä olivat aika huikeat. Peli alkoi täysin Dickenin otteissa ja tällä kertaa se oli atlaslainen diesel, joka taisi olla kesälaatua talvikylmällä… Koneemme lämmettyä hyytymät sulivat ja tarjosimme väliajan molemmin puolin noin varttitunniksi (tämän ikäiset pelaavat 2 x 20 min.) ihan oikean vastuksen vieden pätkän peliä lukemin 7-4. Lopulta Dicken tokeni shokistaan ja jyräsi lopun taas vakuuttavasti. Varialaisen digitaaliteknologian näyttäessä pelin päättymistä olivat lukemat 13-27 eikä Dickenille tullut vielä sarjan avaustappiota. Mutta ei se ihan mahdoton ajatus olisi ollut, mikäli olisimme pystyneet pelaamaan koko ajan samalla intensiteetillä kuin tuon keskijakson. Tämän kirjoittajahan ei lajista mitään ymmärrä, mutta toki puusilmäisiä näkemyksiä voi olla silti ja siksi… Jos saisimme peliimme lisää irtopalloihin syöksymisen, vähäisemmät syöttöhassit, nopeat hyökkäykset ja laitojen paremman käytön, niin se olisi siinä. No, kuulostaa aika paljolta, ja olisiko sittenkään ”siinä”, mene ja tiedä enkä ala valmentajia neuvoa eikä tätä sellaiseksi kukaan varmasti ajattelekaan.
Tolppiemme välissä teki parhaansa Saana ja maaleja kirjattiin näin: Adanne 5, Toini ja Danica 2, Hannah, Stella, Alina ja Kerttu 1.
Haastajapeli oli aika lailla toisintoa kisapelistä. Kumpikin joukkue pelasi melkein samalla kokoonpanolla, meillä kun ei oikein ollut pelaajia kierrätettäväksi asti, vain pakolliset kilpasarjakiinnitykset ja yli-ikäisvuorolaiset vaihdettiin tuoreeseen jalkapariin. Siis yhteen, mikä näkyi kyllä: eräskin pelaaja myönsi, ettei toista peräkkäistä pitkää peliä jaksanut enää keskittyä samalla tarmolla kuin ekaa. Vastustaja jaksoi paremmin, mikä sekin on ymmärrettävää, koska pelaaminen on paljon hauskempaa johtoasemassa, jolloin onnistumiset ruokkivat taas uutta intoa. Mutta aika konemaisen ilotonta vieraitten maalailu oli; on helppo nähdä, että voittamaan tottuminen syö lopputuloksen riemua. Harmi, ettei Atlaksesta ollut tänään maistattamaan tuota korjaavaa kokemusta, mutta ensi viikonloppuna tsempataan taas, kun vuorossa on reissupelit niin Paraisten kuin Porvoon vieraaksi.
Haastajamatsin veskavastuun jakoivat Saana ja Hannah, maaleja sylkivät Alina 4, Lotta 2 ja Danica sekä Enni 1.